Vaikka näin moneen seikkailuun mahtuu kaikenlaista vaihtelua ja poikkeuksia, Arkesjoki-kirjan seikkailut perustuvat yleisösessioissa vedettyihin skenaarioihin ja tietyt kaavat ovat niiden DNA:ssa. Yksi vahvimmista on jako ”turvallisen” ja ”turvattoman” osuuden välillä. Vaikka pelkkä Carducaan pääseminen voi kirjan skenaarioissa olla joskus seikkailu itsessään, etenkin linnakkeen osuus on yleensä verrattain rauhallinen. Sen tarkoitus on tarjota tilaisuuksia hahmojen roolipelaamiseen, vuorovaikutukseen ympäristön kanssa ja vihjeiden, parempien varusteiden ja muiden etujen kalasteluun lopullisen seikkailun kannalta. Todellista hengenvaaraa ei ole ja epäonnistumisista selvitään yleensä nöyryytyksellä. Silti siihen kuluu omissa seikkailuissa 25%-30% koko seikkailuun käytetystä ajasta, eikä kirjan kampanjamuotoisessa pelaamisessa käytetä edes aikaa hahmoihin tutustumiseen tai maailmaintroihin.
Joissakin seikkailuissa turvallisella osuudella on myös käsinkirjoitettuja juonikohtauksia, mutta yleensä se on jätetty pelaajien ja pelinjohtajien leikkikentäksi, johon voidaan sijoittaa sellaisia käänteitä ja ristiriitoja kuin halutaan. Tämä voi kuitenkin vaatia jonkin verran seikkailun ulkopuolelle menevää valmistelua, etenkin jos pelaajat eivät ole luonnostaan taipuvaisia tarttumaan tilaisuuteen. Pölhökanto Arkesjoen törmässä -artikkelisarja käy läpi omia keksintöjä ja kantapään kautta saatuja opetuksia siitä mitä ”tilaisuuksia roolipelaamiseen” voisi Carducan kontekstissa tarkoittaa. Artikkelien lopun määrä on avoinna, mutta tällä hetkellä suunnitelmissa on kirjoittaa ainakin pari sivua seuraavista aiheista:
- Carducan komentajien suunnitelmat
- Huvituksia, paheita ja kilpailuviettiä
- Kuiskauksia ja salaliittoja
- Kyläelämää – tapahtumataulukon satoa
- Kampanjan jatkumo
Tarkoitus on käydä läpi näihin aiheisiin kätkettyjä roolipelattavia koukkuja, toivon mukaan ilman spoilereita. Tiedän, että tätä tulevat lukemaan muutkin kuin pelinjohtajat.
Ennen kuin aloitetaan, on syytä tunnustaa tosiasiat. Arkesjoki-kirjan seikkailut ovat nimenomaan seikkailuroolipelaamista, railakasta ja traagista vaarojen uhmaamista suurten rikkauksen toivossa. Kirjallisuutena ne olisivat pulp-fantasiatarinoita ja aikuisten sword & sorcerya, joissa alhaiset motiivit ajavat alhaisia ihmisiä tekemään alhaisia tekoja. Joissakin seikkailuissa on moraalisia valintoja ja usein moraalilla on hintansa. Niiden valintojen kanssa myös praedorit painivat – maailma voi pitää heitä kunniattomina seikkailijoina, mutta monet yrittävät pitää ainakin jostakin kunnian ja omantunnon rippeestä kiinni. Edes Ferron ei menettänyt sitä ja hän oli praedorina paljon kauemmin ja kenties paremmasta syystä kuin monet.
Turvallisen vaiheen roolipelaamisen tarkoitus on valmistaa pelaajia tähän seikkailuosuuteen. Sen tarkoitus on antaa pelaajille paitsi jaconialainen kulttuurikokemus ja immersiota, myös tilaisuus tutustua seikkailun avainhenkilöihin ja vetää heistä omia johtopäätöksiään. Roolipelaamisen palkintona voi olla tietoja kohteista (esimerkiksi päämäärän paikkakortteja voidaan laittaa näkyviin etukäteen jos Carducassa on kuultu aiempien seikkailijoiden kuvauksia). Ne voivat olla odottamattomia palkintoja, kun oikeasta narusta vetämällä jopa vääpeli Erwin heltyy ja sujauttaa tiskin alta hätätilanteisiin varatun parantavan liemen. Ne voivat olla juonipaljastuksia, kun hoitamalla jonkun julman upseerin pieksemän piian haavat voi kuulla komentajan ja muutaman turmeltuneen upseerin valmistelleen jonkinlaista petosta tai kavallusta seikkailijoiden palatessa. Ja kenties he onnistuvat jopa sulattamaan jonkun vakiokasvon sydämen ja heillä on täällä ystävä ja liittolainen myös vastaisuudessa.
Joitakin roolipelaamisen haasteita ja palkintoja on pedattu valmiiksi seikkailun tai avainhenkilöiden kuvauksiin. Usein tarkoituksella, mutta joskus tahattomasti. Toisinaan pelinjohtaja joutuu myös tempaisemaan näitä palkintoja ja kenties juonenkulkua muuttavia paljastuksia ja yksityiskohtia omasta päästään. Pöytäroolipelaamisen vahvuus on nimenomaan siinä, että kaikkea voi tapahtua. Loppujen lopuksi mikä tahansa valmisseikkailu on vain ehdotus ja pelinjohtaja tietää parhaiten mikä hänen pelaajiinsa vetoaa tai mikä heitä eniten kammottaa.
Ja tietysti hyvin roolipelatuista tilanteista voi myös saada vähän lisää kokemuspisteitä 😊
